toispuolinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

tois- +‎ puolinen

Adjective[edit]

toispuolinen (comparative toispuolisempi, superlative toispuolisin)

  1. one-sided, lopsided

Declension[edit]

Inflection of toispuolinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative toispuolinen toispuoliset
genitive toispuolisen toispuolisten
toispuolisien
partitive toispuolista toispuolisia
illative toispuoliseen toispuolisiin
singular plural
nominative toispuolinen toispuoliset
accusative nom. toispuolinen toispuoliset
gen. toispuolisen
genitive toispuolisen toispuolisten
toispuolisien
partitive toispuolista toispuolisia
inessive toispuolisessa toispuolisissa
elative toispuolisesta toispuolisista
illative toispuoliseen toispuolisiin
adessive toispuolisella toispuolisilla
ablative toispuoliselta toispuolisilta
allative toispuoliselle toispuolisille
essive toispuolisena toispuolisina
translative toispuoliseksi toispuolisiksi
instructive toispuolisin
abessive toispuolisetta toispuolisitta
comitative toispuolisine
Possessive forms of toispuolinen (type nainen)
possessor singular plural
1st person toispuoliseni toispuolisemme
2nd person toispuolisesi toispuolisenne
3rd person toispuolisensa
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.