tottelematon

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

totella (to obey) +‎ -maton

Adjective[edit]

tottelematon (comparative tottelemattomampi, superlative tottelemattomin)

  1. disobedient

Declension[edit]

Inflection of tottelematon (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative tottelematon tottelemattomat
genitive tottelemattoman tottelemattomien
partitive tottelematonta tottelemattomia
illative tottelemattomaan tottelemattomiin
singular plural
nominative tottelematon tottelemattomat
accusative nom. tottelematon tottelemattomat
gen. tottelemattoman
genitive tottelemattoman tottelemattomien
tottelematontenrare
partitive tottelematonta tottelemattomia
inessive tottelemattomassa tottelemattomissa
elative tottelemattomasta tottelemattomista
illative tottelemattomaan tottelemattomiin
adessive tottelemattomalla tottelemattomilla
ablative tottelemattomalta tottelemattomilta
allative tottelemattomalle tottelemattomille
essive tottelemattomana tottelemattomina
translative tottelemattomaksi tottelemattomiksi
instructive tottelemattomin
abessive tottelemattomatta tottelemattomitta
comitative tottelemattomine