tunnusomainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

tunnus ‎(brand, label) +‎ omainen ‎(-like)

Adjective[edit]

tunnusomainen ‎(comparative tunnusomaisempi, superlative tunnusomaisin)

  1. distinguishing, characteristic, trademark

Declension[edit]

Inflection of tunnusomainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative tunnusomainen tunnusomaiset
genitive tunnusomaisen tunnusomaisten
tunnusomaisien
partitive tunnusomaista tunnusomaisia
illative tunnusomaiseen tunnusomaisiin
singular plural
nominative tunnusomainen tunnusomaiset
accusative nom. tunnusomainen tunnusomaiset
gen. tunnusomaisen
genitive tunnusomaisen tunnusomaisten
tunnusomaisien
partitive tunnusomaista tunnusomaisia
inessive tunnusomaisessa tunnusomaisissa
elative tunnusomaisesta tunnusomaisista
illative tunnusomaiseen tunnusomaisiin
adessive tunnusomaisella tunnusomaisilla
ablative tunnusomaiselta tunnusomaisilta
allative tunnusomaiselle tunnusomaisille
essive tunnusomaisena tunnusomaisina
translative tunnusomaiseksi tunnusomaisiksi
instructive tunnusomaisin
abessive tunnusomaisetta tunnusomaisitta
comitative tunnusomaisine

Usage notes[edit]

This term is an exception among adjectives derived from omainen in that its modifier part (tunnus) is in nominative instead of genitive.

Synonyms[edit]