tunnus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Estonian[edit]

Etymology[edit]

From tundma +‎ -us.

Noun[edit]

tunnus (genitive tunnuse, partitive tunnust)

  1. attribute, characteristic, quality, sign
  2. (linguistics) affix

Declension[edit]


Finnish[edit]

(index tu)

Etymology[edit]

tuntea +‎ -us

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈtunːus/, [ˈt̪unːus̠]
  • Rhymes: -unːus
  • Hyphenation: tun‧nus

Noun[edit]

tunnus

  1. marking
  2. insignia, emblem, seal, banner
  3. sign, symbol, trademark
  4. motto
  5. (computing) username
  6. (computing, in the plural) credentials
  7. (linguistics) marker
  8. (radio, television) ident

Declension[edit]

Inflection of tunnus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative tunnus tunnukset
genitive tunnuksen tunnusten
tunnuksien
partitive tunnusta tunnuksia
illative tunnukseen tunnuksiin
singular plural
nominative tunnus tunnukset
accusative nom. tunnus tunnukset
gen. tunnuksen
genitive tunnuksen tunnusten
tunnuksien
partitive tunnusta tunnuksia
inessive tunnuksessa tunnuksissa
elative tunnuksesta tunnuksista
illative tunnukseen tunnuksiin
adessive tunnuksella tunnuksilla
ablative tunnukselta tunnuksilta
allative tunnukselle tunnuksille
essive tunnuksena tunnuksina
translative tunnukseksi tunnuksiksi
instructive tunnuksin
abessive tunnuksetta tunnuksitta
comitative tunnuksineen
Possessive forms of tunnus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person tunnukseni tunnuksemme
2nd person tunnuksesi tunnuksenne
3rd person tunnuksensa

Derived terms[edit]

Related terms[edit]