tunnuste

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

tunnustaa +‎ -e

Noun[edit]

tunnuste

  1. bill of acceptance

Declension[edit]

Inflection of tunnuste (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative tunnusteˣ tunnusteet
genitive tunnusteen tunnusteiden
tunnusteitten
partitive tunnustetta tunnusteita
illative tunnusteeseen tunnusteisiin
tunnusteihin
singular plural
nominative tunnusteˣ tunnusteet
accusative nom.? tunnusteˣ tunnusteet
gen. tunnusteen
genitive tunnusteen tunnusteiden
tunnusteitten
partitive tunnustetta tunnusteita
inessive tunnusteessa tunnusteissa
elative tunnusteesta tunnusteista
illative tunnusteeseen tunnusteisiin
tunnusteihin
adessive tunnusteella tunnusteilla
ablative tunnusteelta tunnusteilta
allative tunnusteelleˣ tunnusteilleˣ
essive tunnusteena tunnusteina
translative tunnusteeksi tunnusteiksi
instructive tunnustein
abessive tunnusteetta tunnusteitta
comitative tunnusteineen