omainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

oma +‎ -inen

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: o‧mai‧nen

Noun[edit]

omainen

  1. close relative/relation (member of the same family)
    lähin ~ : the next of kin, closest relative/relation
  2. (in the plural) the (immediate) family

Declension[edit]

Inflection of omainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative omainen omaiset
genitive omaisen omaisten
omaisien
partitive omaista omaisia
illative omaiseen omaisiin
singular plural
nominative omainen omaiset
accusative nom. omainen omaiset
gen. omaisen
genitive omaisen omaisten
omaisien
partitive omaista omaisia
inessive omaisessa omaisissa
elative omaisesta omaisista
illative omaiseen omaisiin
adessive omaisella omaisilla
ablative omaiselta omaisilta
allative omaiselle omaisille
essive omaisena omaisina
translative omaiseksi omaisiksi
instructive omaisin
abessive omaisetta omaisitta
comitative omaisineen

Derived terms[edit]

Related terms[edit]

See also[edit]

Adjective[edit]

omainen ‎(comparative omaisempi, superlative omaisin)

  1. genitive + ~ : resembling, -like, -ish; often used to form compound terms.

Declension[edit]

Inflection of omainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative omainen omaiset
genitive omaisen omaisten
omaisien
partitive omaista omaisia
illative omaiseen omaisiin
singular plural
nominative omainen omaiset
accusative nom. omainen omaiset
gen. omaisen
genitive omaisen omaisten
omaisien
partitive omaista omaisia
inessive omaisessa omaisissa
elative omaisesta omaisista
illative omaiseen omaisiin
adessive omaisella omaisilla
ablative omaiselta omaisilta
allative omaiselle omaisille
essive omaisena omaisina
translative omaiseksi omaisiksi
instructive omaisin
abessive omaisetta omaisitta
comitative omaisine

Compounds[edit]

Anagrams[edit]