omaisuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Substantivated from omainen (which has originally been an adjective) +‎ -uus.

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: o‧mai‧suus
  • IPA(key): [ˈomɑisuːs]

Noun[edit]

omaisuus

  1. one's properties (combined), possessions, assets; estate:
  2. wealth, fortune

Declension[edit]

Inflection of omaisuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
singular plural
nominative omaisuus omaisuudet
accusative nom.? omaisuus omaisuudet
gen. omaisuuden
genitive omaisuuden omaisuuksien
partitive omaisuutta omaisuuksia
inessive omaisuudessa omaisuuksissa
elative omaisuudesta omaisuuksista
illative omaisuuteen omaisuuksiin
adessive omaisuudella omaisuuksilla
ablative omaisuudelta omaisuuksilta
allative omaisuudelleˣ omaisuuksilleˣ
essive omaisuutena omaisuuksina
translative omaisuudeksi omaisuuksiksi
instructive omaisuuksin
abessive omaisuudetta omaisuuksitta
comitative omaisuuksineen

Synonyms[edit]