tuomittu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Verb[edit]

tuomittu

  1. Past passive participle of tuomita.

Declension[edit]

Inflection of tuomittu (Kotus type 1/valo, tt-t gradation)
nominative tuomittu tuomitut
genitive tuomitun tuomittujen
partitive tuomittua tuomittuja
illative tuomittuun tuomittuihin
singular plural
nominative tuomittu tuomitut
accusative nom. tuomittu tuomitut
gen. tuomitun
genitive tuomitun tuomittujen
partitive tuomittua tuomittuja
inessive tuomitussa tuomituissa
elative tuomitusta tuomituista
illative tuomittuun tuomittuihin
adessive tuomitulla tuomituilla
ablative tuomitulta tuomituilta
allative tuomitulle tuomituille
essive tuomittuna tuomittuina
translative tuomituksi tuomituiksi
instructive tuomituin
abessive tuomitutta tuomituitta
comitative tuomittuine