työnteko

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

työn +‎ teko

Noun[edit]

työnteko

  1. working

Declension[edit]

Inflection of työnteko (Kotus type 1/valo, k- gradation)
nominative työnteko työnteot
genitive työnteon työntekojen
partitive työntekoa työntekoja
illative työntekoon työntekoihin
singular plural
nominative työnteko työnteot
accusative nom. työnteko työnteot
gen. työnteon
genitive työnteon työntekojen
partitive työntekoa työntekoja
inessive työnteossa työnteoissa
elative työnteosta työnteoista
illative työntekoon työntekoihin
adessive työnteolla työnteoilla
ablative työnteolta työnteoilta
allative työnteolle työnteoille
essive työntekona työntekoina
translative työnteoksi työnteoiksi
instructive työnteoin
abessive työnteotta työnteoitta
comitative työntekoineen