työtön

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

työtön

  1. unemployed, jobless

Declension[edit]

Inflection of työtön (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative työtön työttömät
genitive työttömän työttömien
partitive työtöntä työttömiä
illative työttömään työttömiin
singular plural
nominative työtön työttömät
accusative nom. työtön työttömät
gen. työttömän
genitive työttömän työttömien
työtöntenrare
partitive työtöntä työttömiä
inessive työttömässä työttömissä
elative työttömästä työttömistä
illative työttömään työttömiin
adessive työttömällä työttömillä
ablative työttömältä työttömiltä
allative työttömälle työttömille
essive työttömänä työttöminä
translative työttömäksi työttömiksi
instructive työttömin
abessive työttömättä työttömittä
comitative työttömine

Noun[edit]

työtön

  1. An unemployed person.

Declension[edit]

Inflection of työtön (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative työtön työttömät
genitive työttömän työttömien
partitive työtöntä työttömiä
illative työttömään työttömiin
singular plural
nominative työtön työttömät
accusative nom. työtön työttömät
gen. työttömän
genitive työttömän työttömien
työtöntenrare
partitive työtöntä työttömiä
inessive työttömässä työttömissä
elative työttömästä työttömistä
illative työttömään työttömiin
adessive työttömällä työttömillä
ablative työttömältä työttömiltä
allative työttömälle työttömille
essive työttömänä työttöminä
translative työttömäksi työttömiksi
instructive työttömin
abessive työttömättä työttömittä
comitative työttömineen

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]