tyhmä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index ty)

Etymology[edit]

Variant of tuhma ‎(naughty). Similar fronted forms are Karelian tyhmä ‎(ugly, bad), Ludian tühmäk ‎(clumsy), Estonian dialectal tühm ‎(poor, slow).

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: tyh‧mä
  • Rhymes: -yhmæ

Adjective[edit]

tyhmä ‎(comparative tyhmempi, superlative tyhmin)

  1. stupid

Declension[edit]

Inflection of tyhmä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative tyhmä tyhmät
genitive tyhmän tyhmien
partitive tyhmää tyhmiä
illative tyhmään tyhmiin
singular plural
nominative tyhmä tyhmät
accusative nom. tyhmä tyhmät
gen. tyhmän
genitive tyhmän tyhmien
tyhmäinrare
partitive tyhmää tyhmiä
inessive tyhmässä tyhmissä
elative tyhmästä tyhmistä
illative tyhmään tyhmiin
adessive tyhmällä tyhmillä
ablative tyhmältä tyhmiltä
allative tyhmälle tyhmille
essive tyhmänä tyhminä
translative tyhmäksi tyhmiksi
instructive tyhmin
abessive tyhmättä tyhmittä
comitative tyhmine

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]

References[edit]

  • Itkonen, Erkki; Kulonen, Ulla-Maija (editors). 1992–2000. Suomen sanojen alkuperä ('The Origin of Finnish Words'). Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus/Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. ISBN 978-952-222-418-7.