unohdus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

unohtaa +‎ -us

Noun[edit]

unohdus

  1. oblivion (the state of being completely forgotten)

Declension[edit]

Inflection of unohdus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative unohdus unohdukset
genitive unohduksen unohdusten
unohduksien
partitive unohdusta unohduksia
illative unohdukseen unohduksiin
singular plural
nominative unohdus unohdukset
accusative nom. unohdus unohdukset
gen. unohduksen
genitive unohduksen unohdusten
unohduksien
partitive unohdusta unohduksia
inessive unohduksessa unohduksissa
elative unohduksesta unohduksista
illative unohdukseen unohduksiin
adessive unohduksella unohduksilla
ablative unohdukselta unohduksilta
allative unohdukselle unohduksille
essive unohduksena unohduksina
translative unohdukseksi unohduksiksi
instructive unohduksin
abessive unohduksetta unohduksitta
comitative unohduksineen