väkivalta

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index vä)

Etymology[edit]

väki +‎ valta

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: vä‧ki‧val‧ta
  • IPA(key): /ˈvækiˌvɑltɑ/

Noun[edit]

väkivalta

  1. Violence (action intended to cause destruction, pain or suffering).

Declension[edit]

Inflection of väkivalta (Kotus type 9/kala, lt-ll gradation)
nominative väkivalta väkivallat
genitive väkivallan väkivaltojen
partitive väkivaltaa väkivaltoja
illative väkivaltaan väkivaltoihin
singular plural
nominative väkivalta väkivallat
accusative nom.? väkivalta väkivallat
gen. väkivallan
genitive väkivallan väkivaltojen
väkivaltainrare
partitive väkivaltaa väkivaltoja
inessive väkivallassa väkivalloissa
elative väkivallasta väkivalloista
illative väkivaltaan väkivaltoihin
adessive väkivallalla väkivalloilla
ablative väkivallalta väkivalloilta
allative väkivallalleˣ väkivalloilleˣ
essive väkivaltana väkivaltoina
translative väkivallaksi väkivalloiksi
instructive väkivalloin
abessive väkivallatta väkivalloitta
comitative väkivaltoineen

Derived terms[edit]

Compounds[edit]