vaatimattomin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

vaatimattomin

  1. superlative degree of vaatimaton

Declension[edit]

Inflection of vaatimattomin (Kotus type 36/sisin, mp-mm gradation)
nominative vaatimattomin vaatimattomimmat
genitive vaatimattomimman vaatimattomimpien
vaatimattominten
partitive vaatimattominta vaatimattomimpia
illative vaatimattomimpaan vaatimattomimpiin
singular plural
nominative vaatimattomin vaatimattomimmat
accusative nom. vaatimattomin vaatimattomimmat
gen. vaatimattomimman
genitive vaatimattomimman vaatimattomimpien
vaatimattominten
vaatimattomimpainrare
partitive vaatimattominta vaatimattomimpia
inessive vaatimattomimmassa vaatimattomimmissa
elative vaatimattomimmasta vaatimattomimmista
illative vaatimattomimpaan vaatimattomimpiin
adessive vaatimattomimmalla vaatimattomimmilla
ablative vaatimattomimmalta vaatimattomimmilta
allative vaatimattomimmalle vaatimattomimmille
essive vaatimattomimpana vaatimattomimpina
translative vaatimattomimmaksi vaatimattomimmiksi
instructive vaatimattomimmin
abessive vaatimattomimmatta vaatimattomimmitta
comitative vaatimattomimpine

Adjective[edit]

vaatimattomin

  1. Instructive plural form of vaatimaton.