vaatimaton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

vaatimaton ‎(comparative vaatimattomampi, superlative vaatimattomin)

  1. modest
  2. humble, unpretentious

Declension[edit]

Inflection of vaatimaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative vaatimaton vaatimattomat
genitive vaatimattoman vaatimattomien
partitive vaatimatonta vaatimattomia
illative vaatimattomaan vaatimattomiin
singular plural
nominative vaatimaton vaatimattomat
accusative nom. vaatimaton vaatimattomat
gen. vaatimattoman
genitive vaatimattoman vaatimattomien
vaatimatontenrare
partitive vaatimatonta vaatimattomia
inessive vaatimattomassa vaatimattomissa
elative vaatimattomasta vaatimattomista
illative vaatimattomaan vaatimattomiin
adessive vaatimattomalla vaatimattomilla
ablative vaatimattomalta vaatimattomilta
allative vaatimattomalle vaatimattomille
essive vaatimattomana vaatimattomina
translative vaatimattomaksi vaatimattomiksi
instructive vaatimattomin
abessive vaatimattomatta vaatimattomitta
comitative vaatimattomine

Verb[edit]

vaatimaton

  1. Negative participle of vaatia.