vaatimattomuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

vaatimaton (modest) +‎ -uus < vaatia (to demand, require)

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: vaa‧ti‧mat‧to‧muus
  • IPA(key): /ˈʋɑːt̪imɑt̪ːomuːs/

Noun[edit]

vaatimattomuus

  1. modesty (quality of being modest)
  2. modesty, reserve (moderate behaviour)
  3. self-effacement

Declension[edit]

Inflection of vaatimattomuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative vaatimattomuus vaatimattomuudet
genitive vaatimattomuuden vaatimattomuuksien
partitive vaatimattomuutta vaatimattomuuksia
illative vaatimattomuuteen vaatimattomuuksiin
singular plural
nominative vaatimattomuus vaatimattomuudet
accusative nom. vaatimattomuus vaatimattomuudet
gen. vaatimattomuuden
genitive vaatimattomuuden vaatimattomuuksien
partitive vaatimattomuutta vaatimattomuuksia
inessive vaatimattomuudessa vaatimattomuuksissa
elative vaatimattomuudesta vaatimattomuuksista
illative vaatimattomuuteen vaatimattomuuksiin
adessive vaatimattomuudella vaatimattomuuksilla
ablative vaatimattomuudelta vaatimattomuuksilta
allative vaatimattomuudelle vaatimattomuuksille
essive vaatimattomuutena vaatimattomuuksina
translative vaatimattomuudeksi vaatimattomuuksiksi
instructive vaatimattomuuksin
abessive vaatimattomuudetta vaatimattomuuksitta
comitative vaatimattomuuksineen