vaikein

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

vaikein

  1. superlative degree of vaikea
  2. Instructive plural form of vaikea.

Declension[edit]

Inflection of vaikein (Kotus type 36/sisin, mp-mm gradation)
nominative vaikein vaikeimmat
genitive vaikeimman vaikeimpien
vaikeinten
partitive vaikeinta vaikeimpia
illative vaikeimpaan vaikeimpiin
singular plural
nominative vaikein vaikeimmat
accusative nom. vaikein vaikeimmat
gen. vaikeimman
genitive vaikeimman vaikeimpien
vaikeinten
vaikeimpainrare
partitive vaikeinta vaikeimpia
inessive vaikeimmassa vaikeimmissa
elative vaikeimmasta vaikeimmista
illative vaikeimpaan vaikeimpiin
adessive vaikeimmalla vaikeimmilla
ablative vaikeimmalta vaikeimmilta
allative vaikeimmalle vaikeimmille
essive vaikeimpana vaikeimpina
translative vaikeimmaksi vaikeimmiksi
instructive vaikeimmin
abessive vaikeimmatta vaikeimmitta
comitative vaikeimpine