vaikea

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *vaikeda, of unknown further origin, but possibly a variant of vaiva (with the adjectival suffix -ea). Cognate with Ingrian vaikia, Karelian vaigie and Votic vaikõa.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈʋɑi̯keɑ/, [ˈʋɑi̯ke̞ɑ]
  • Rhymes: -ɑikeɑ
  • Syllabification: vai‧ke‧a

Adjective[edit]

vaikea (comparative vaikeampi, superlative vaikein)

  1. difficult, hard
  2. (especially of an illness or injury) serious, severe

Declension[edit]

Inflection of vaikea (Kotus type 15/korkea, no gradation)
nominative vaikea vaikeat
genitive vaikean vaikeiden
vaikeitten
partitive vaikeaa
vaikeata
vaikeita
illative vaikeaan vaikeisiin
vaikeihin
singular plural
nominative vaikea vaikeat
accusative nom. vaikea vaikeat
gen. vaikean
genitive vaikean vaikeiden
vaikeitten
vaikeainrare
partitive vaikeaa
vaikeata
vaikeita
inessive vaikeassa vaikeissa
elative vaikeasta vaikeista
illative vaikeaan vaikeisiin
vaikeihin
adessive vaikealla vaikeilla
ablative vaikealta vaikeilta
allative vaikealle vaikeille
essive vaikeana vaikeina
translative vaikeaksi vaikeiksi
instructive vaikein
abessive vaikeatta vaikeitta
comitative vaikeine
Possessive forms of vaikea (type korkea)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person vaikeani vaikeamme
2nd person vaikeasi vaikeanne
3rd person vaikeansa

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]