vaikeutua

Finnish

Etymology

vaikea (“difficult”) +‎ -utua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑi̯keu̯tuɑˣ/, [ˈʋɑ̝i̯k̟e̞u̯ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): vai‧keu‧tu‧a

Verb

vaikeutua

1. (intransitive) to get/become more difficult

Conjugation

Inflection of vaikeutua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vaikeudun	en vaikeudu	1st sing.	olen vaikeutunut	en ole vaikeutunut
2nd sing.		vaikeudut	et vaikeudu	2nd sing.	olet vaikeutunut	et ole vaikeutunut
3rd sing.		vaikeutuu	ei vaikeudu	3rd sing.	on vaikeutunut	ei ole vaikeutunut
1st plur.		vaikeudumme	emme vaikeudu	1st plur.	olemme vaikeutuneet	emme ole vaikeutuneet
2nd plur.		vaikeudutte	ette vaikeudu	2nd plur.	olette vaikeutuneet	ette ole vaikeutuneet
3rd plur.		vaikeutuvat	eivät vaikeudu	3rd plur.	ovat vaikeutuneet	eivät ole vaikeutuneet
passive		vaikeudutaan	ei vaikeuduta	passive	on vaikeuduttu	ei ole vaikeuduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vaikeuduin	en vaikeutunut	1st sing.	olin vaikeutunut	en ollut vaikeutunut
2nd sing.		vaikeuduit	et vaikeutunut	2nd sing.	olit vaikeutunut	et ollut vaikeutunut
3rd sing.		vaikeutui	ei vaikeutunut	3rd sing.	oli vaikeutunut	ei ollut vaikeutunut
1st plur.		vaikeuduimme	emme vaikeutuneet	1st plur.	olimme vaikeutuneet	emme olleet vaikeutuneet
2nd plur.		vaikeuduitte	ette vaikeutuneet	2nd plur.	olitte vaikeutuneet	ette olleet vaikeutuneet
3rd plur.		vaikeutuivat	eivät vaikeutuneet	3rd plur.	olivat vaikeutuneet	eivät olleet vaikeutuneet
passive		vaikeuduttiin	ei vaikeuduttu	passive	oli vaikeuduttu	ei ollut vaikeuduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vaikeutuisin	en vaikeutuisi	1st sing.	olisin vaikeutunut	en olisi vaikeutunut
2nd sing.		vaikeutuisit	et vaikeutuisi	2nd sing.	olisit vaikeutunut	et olisi vaikeutunut
3rd sing.		vaikeutuisi	ei vaikeutuisi	3rd sing.	olisi vaikeutunut	ei olisi vaikeutunut
1st plur.		vaikeutuisimme	emme vaikeutuisi	1st plur.	olisimme vaikeutuneet	emme olisi vaikeutuneet
2nd plur.		vaikeutuisitte	ette vaikeutuisi	2nd plur.	olisitte vaikeutuneet	ette olisi vaikeutuneet
3rd plur.		vaikeutuisivat	eivät vaikeutuisi	3rd plur.	olisivat vaikeutuneet	eivät olisi vaikeutuneet
passive		vaikeuduttaisiin	ei vaikeuduttaisi	passive	olisi vaikeuduttu	ei olisi vaikeuduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vaikeudu	älä vaikeudu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vaikeutukoon	älköön vaikeutuko	3rd sing.	olkoon vaikeutunut	älköön olko vaikeutunut
1st plur.		vaikeutukaamme	älkäämme vaikeutuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		vaikeutukaa	älkää vaikeutuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vaikeutukoot	älkööt vaikeutuko	3rd plur.	olkoot vaikeutuneet	älkööt olko vaikeutuneet
passive		vaikeuduttakoon	älköön vaikeuduttako	passive	olkoon vaikeuduttu	älköön olko vaikeuduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vaikeutunen	en vaikeutune	1st sing.	lienen vaikeutunut	en liene vaikeutunut
2nd sing.		vaikeutunet	et vaikeutune	2nd sing.	lienet vaikeutunut	et liene vaikeutunut
3rd sing.		vaikeutunee	ei vaikeutune	3rd sing.	lienee vaikeutunut	ei liene vaikeutunut
1st plur.		vaikeutunemme	emme vaikeutune	1st plur.	lienemme vaikeutuneet	emme liene vaikeutuneet
2nd plur.		vaikeutunette	ette vaikeutune	2nd plur.	lienette vaikeutuneet	ette liene vaikeutuneet
3rd plur.		vaikeutunevat	eivät vaikeutune	3rd plur.	lienevät vaikeutuneet	eivät liene vaikeutuneet
passive		vaikeuduttaneen	ei vaikeuduttane	passive	lienee vaikeuduttu	ei liene vaikeuduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vaikeutua		present	vaikeutuva	vaikeuduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vaikeutuakseni vaikeutuaksemme 2nd vaikeutuaksesi vaikeutuaksenne 3rd vaikeutuakseen vaikeutuaksensa		past	vaikeutunut	vaikeuduttu
2nd	inessive2	vaikeutuessa	vaikeuduttaessa	agent3	vaikeutuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vaikeutuessani vaikeutuessamme 2nd vaikeutuessasi vaikeutuessanne 3rd vaikeutuessaan vaikeutuessansa		negative	vaikeutumaton
	instructive	vaikeutuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	vaikeutumassa	—
	elative	vaikeutumasta	—
	illative	vaikeutumaan	—
	adessive	vaikeutumalla	—
	abessive	vaikeutumatta	—
	instructive	vaikeutuman	vaikeuduttaman
4th4	verbal noun	vaikeutuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vaikeutumaisillani vaikeutumaisillamme 2nd vaikeutumaisillasi vaikeutumaisillanne 3rd vaikeutumaisillaan vaikeutumaisillansa

Related terms

• vaikeuttaa (transitive)

Further reading

• “vaikeutua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04