vaikeus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

vaikea +‎ -uus

Noun[edit]

vaikeus

  1. difficulty

Declension[edit]

Inflection of vaikeus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative vaikeus vaikeudet
genitive vaikeuden vaikeuksien
partitive vaikeutta vaikeuksia
illative vaikeuteen vaikeuksiin
singular plural
nominative vaikeus vaikeudet
accusative nom.? vaikeus vaikeudet
gen. vaikeuden
genitive vaikeuden vaikeuksien
partitive vaikeutta vaikeuksia
inessive vaikeudessa vaikeuksissa
elative vaikeudesta vaikeuksista
illative vaikeuteen vaikeuksiin
adessive vaikeudella vaikeuksilla
ablative vaikeudelta vaikeuksilta
allative vaikeudelleˣ vaikeuksilleˣ
essive vaikeutena vaikeuksina
translative vaikeudeksi vaikeuksiksi
instructive vaikeuksin
abessive vaikeudetta vaikeuksitta
comitative vaikeuksineen

Anagrams[edit]