vakuuttava

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈʋɑkuːtːɑʋɑ/, [ˈʋɑkuːt̪ˌt̪ɑʋɑ]
  • Rhymes: -ɑʋɑ
  • Syllabification: va‧kuut‧ta‧va

Adjective[edit]

vakuuttava (comparative vakuuttavampi, superlative vakuuttavin)

  1. convincing

Declension[edit]

Inflection of vakuuttava (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative vakuuttava vakuuttavat
genitive vakuuttavan vakuuttavien
partitive vakuuttavaa vakuuttavia
illative vakuuttavaan vakuuttaviin
singular plural
nominative vakuuttava vakuuttavat
accusative nom. vakuuttava vakuuttavat
gen. vakuuttavan
genitive vakuuttavan vakuuttavien
vakuuttavainrare
partitive vakuuttavaa vakuuttavia
inessive vakuuttavassa vakuuttavissa
elative vakuuttavasta vakuuttavista
illative vakuuttavaan vakuuttaviin
adessive vakuuttavalla vakuuttavilla
ablative vakuuttavalta vakuuttavilta
allative vakuuttavalle vakuuttaville
essive vakuuttavana vakuuttavina
translative vakuuttavaksi vakuuttaviksi
instructive vakuuttavin
abessive vakuuttavatta vakuuttavitta
comitative vakuuttavine
Possessive forms of vakuuttava (type koira)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person vakuuttavani vakuuttavamme
2nd person vakuuttavasi vakuuttavanne
3rd person vakuuttavansa

Derived terms[edit]

Participle[edit]

vakuuttava

  1. Present active participle of vakuuttaa.