valitus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From the verb valittaa.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈʋɑlit̪us]
  • Hyphenation: va‧li‧tus

Noun[edit]

valitus

  1. A moan, groan, wailing, lament.
  2. A complaint, whining.
  3. (law) An appeal.

Declension[edit]

Inflection of valitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative valitus valitukset
genitive valituksen valitusten
valituksien
partitive valitusta valituksia
illative valitukseen valituksiin
singular plural
nominative valitus valitukset
accusative nom.? valitus valitukset
gen. valituksen
genitive valituksen valitusten
valituksien
partitive valitusta valituksia
inessive valituksessa valituksissa
elative valituksesta valituksista
illative valitukseen valituksiin
adessive valituksella valituksilla
ablative valitukselta valituksilta
allative valitukselleˣ valituksilleˣ
essive valituksena valituksina
translative valitukseksi valituksiksi
instructive valituksin
abessive valituksetta valituksitta
comitative valituksineen

Synonyms[edit]

Anagrams[edit]