valloitus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

valloitus

  1. conquest

Declension[edit]

Inflection of valloitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative valloitus valloitukset
genitive valloituksen valloitusten
valloituksien
partitive valloitusta valloituksia
illative valloitukseen valloituksiin
singular plural
nominative valloitus valloitukset
accusative nom. valloitus valloitukset
gen. valloituksen
genitive valloituksen valloitusten
valloituksien
partitive valloitusta valloituksia
inessive valloituksessa valloituksissa
elative valloituksesta valloituksista
illative valloitukseen valloituksiin
adessive valloituksella valloituksilla
ablative valloitukselta valloituksilta
allative valloitukselle valloituksille
essive valloituksena valloituksina
translative valloitukseksi valloituksiksi
instructive valloituksin
abessive valloituksetta valloituksitta
comitative valloituksineen