vanhuudenheikkous

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

vanhuudenheikko +‎ -uus

Noun[edit]

vanhuudenheikkous

  1. An infirmity caused by old age.

Declension[edit]

Inflection of vanhuudenheikkous (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative vanhuudenheikkous vanhuudenheikkoudet
genitive vanhuudenheikkouden vanhuudenheikkouksien
partitive vanhuudenheikkoutta vanhuudenheikkouksia
illative vanhuudenheikkouteen vanhuudenheikkouksiin
singular plural
nominative vanhuudenheikkous vanhuudenheikkoudet
accusative nom. vanhuudenheikkous vanhuudenheikkoudet
gen. vanhuudenheikkouden
genitive vanhuudenheikkouden vanhuudenheikkouksien
partitive vanhuudenheikkoutta vanhuudenheikkouksia
inessive vanhuudenheikkoudessa vanhuudenheikkouksissa
elative vanhuudenheikkoudesta vanhuudenheikkouksista
illative vanhuudenheikkouteen vanhuudenheikkouksiin
adessive vanhuudenheikkoudella vanhuudenheikkouksilla
ablative vanhuudenheikkoudelta vanhuudenheikkouksilta
allative vanhuudenheikkoudelle vanhuudenheikkouksille
essive vanhuudenheikkoutena vanhuudenheikkouksina
translative vanhuudenheikkoudeksi vanhuudenheikkouksiksi
instructive vanhuudenheikkouksin
abessive vanhuudenheikkoudetta vanhuudenheikkouksitta
comitative vanhuudenheikkouksineen