varustettu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

varustettu

  1. equipped

Declension[edit]

Inflection of varustettu (Kotus type 1/valo, tt-t gradation)
nominative varustettu varustetut
genitive varustetun varustettujen
partitive varustettua varustettuja
illative varustettuun varustettuihin
singular plural
nominative varustettu varustetut
accusative nom. varustettu varustetut
gen. varustetun
genitive varustetun varustettujen
partitive varustettua varustettuja
inessive varustetussa varustetuissa
elative varustetusta varustetuista
illative varustettuun varustettuihin
adessive varustetulla varustetuilla
ablative varustetulta varustetuilta
allative varustetulle varustetuille
essive varustettuna varustettuina
translative varustetuksi varustetuiksi
instructive varustetuin
abessive varustetutta varustetuitta
comitative varustettuine

Related terms[edit]

Participle[edit]

varustettu

  1. Past passive participle of varustaa.