vastoinkäyminen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Noun[edit]

vastoinkäyminen

  1. adversity
    myötä- ja vastoinkäymisissäfor better or worse
  2. misfortune
  3. hardship

Declension[edit]

Inflection of vastoinkäyminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative vastoinkäyminen vastoinkäymiset
genitive vastoinkäymisen vastoinkäymisten
vastoinkäymisien
partitive vastoinkäymistä vastoinkäymisiä
illative vastoinkäymiseen vastoinkäymisiin
singular plural
nominative vastoinkäyminen vastoinkäymiset
accusative nom. vastoinkäyminen vastoinkäymiset
gen. vastoinkäymisen
genitive vastoinkäymisen vastoinkäymisten
vastoinkäymisien
partitive vastoinkäymistä vastoinkäymisiä
inessive vastoinkäymisessä vastoinkäymisissä
elative vastoinkäymisestä vastoinkäymisistä
illative vastoinkäymiseen vastoinkäymisiin
adessive vastoinkäymisellä vastoinkäymisillä
ablative vastoinkäymiseltä vastoinkäymisiltä
allative vastoinkäymiselle vastoinkäymisille
essive vastoinkäymisenä vastoinkäymisinä
translative vastoinkäymiseksi vastoinkäymisiksi
instructive vastoinkäymisin
abessive vastoinkäymisettä vastoinkäymisittä
comitative vastoinkäymisineen

Synonyms[edit]