vastustaja

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

vastustaa +‎ -ja

Noun[edit]

vastustaja

  1. An opponent in a game, fight, competition, politics etc.

Declension[edit]

Inflection of vastustaja (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative vastustaja vastustajat
genitive vastustajan vastustajien
partitive vastustajaa vastustajia
illative vastustajaan vastustajiin
singular plural
nominative vastustaja vastustajat
accusative nom. vastustaja vastustajat
gen. vastustajan
genitive vastustajan vastustajien
vastustajainrare
partitive vastustajaa vastustajia
inessive vastustajassa vastustajissa
elative vastustajasta vastustajista
illative vastustajaan vastustajiin
adessive vastustajalla vastustajilla
ablative vastustajalta vastustajilta
allative vastustajalle vastustajille
essive vastustajana vastustajina
translative vastustajaksi vastustajiksi
instructive vastustajin
abessive vastustajatta vastustajitta
comitative vastustajineen

Compounds[edit]