veikeä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *veikedä. Related to Ingrian veikiä and Votic veitšiä.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈʋei̯keæ/, [ˈʋe̞i̯ke̞æ]
  • Rhymes: -eikeæ
  • Syllabification: vei‧ke‧ä

Adjective[edit]

veikeä (comparative veikeämpi, superlative veikein)

  1. funny, jovial

Declension[edit]

Inflection of veikeä (Kotus type 15/korkea, no gradation)
nominative veikeä veikeät
genitive veikeän veikeiden
veikeitten
partitive veikeää
veikeätä
veikeitä
illative veikeään veikeisiin
veikeihin
singular plural
nominative veikeä veikeät
accusative nom. veikeä veikeät
gen. veikeän
genitive veikeän veikeiden
veikeitten
veikeäinrare
partitive veikeää
veikeätä
veikeitä
inessive veikeässä veikeissä
elative veikeästä veikeistä
illative veikeään veikeisiin
veikeihin
adessive veikeällä veikeillä
ablative veikeältä veikeiltä
allative veikeälle veikeille
essive veikeänä veikeinä
translative veikeäksi veikeiksi
instructive veikein
abessive veikeättä veikeittä
comitative veikeine
Possessive forms of veikeä (type korkea)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person veikeäni veikeämme
2nd person veikeäsi veikeänne
3rd person veikeänsä

Derived terms[edit]