veikeillä

Finnish

Etymology 1

veikeä +‎ -illä

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋei̯kei̯lːæˣ/, [ˈʋe̞i̯k̟e̞i̯lːæ(ʔ)]
• Rhymes: -eikeilːæ
• Syllabification^(key): vei‧keil‧lä

Verb

veikeillä

1. (intransitive) to frolic

Conjugation

Inflection of veikeillä (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		veikeilen	en veikeile	1st sing.	olen veikeillyt	en ole veikeillyt
2nd sing.		veikeilet	et veikeile	2nd sing.	olet veikeillyt	et ole veikeillyt
3rd sing.		veikeilee	ei veikeile	3rd sing.	on veikeillyt	ei ole veikeillyt
1st plur.		veikeilemme	emme veikeile	1st plur.	olemme veikeilleet	emme ole veikeilleet
2nd plur.		veikeilette	ette veikeile	2nd plur.	olette veikeilleet	ette ole veikeilleet
3rd plur.		veikeilevät	eivät veikeile	3rd plur.	ovat veikeilleet	eivät ole veikeilleet
passive		veikeillään	ei veikeillä	passive	on veikeilty	ei ole veikeilty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		veikeilin	en veikeillyt	1st sing.	olin veikeillyt	en ollut veikeillyt
2nd sing.		veikeilit	et veikeillyt	2nd sing.	olit veikeillyt	et ollut veikeillyt
3rd sing.		veikeili	ei veikeillyt	3rd sing.	oli veikeillyt	ei ollut veikeillyt
1st plur.		veikeilimme	emme veikeilleet	1st plur.	olimme veikeilleet	emme olleet veikeilleet
2nd plur.		veikeilitte	ette veikeilleet	2nd plur.	olitte veikeilleet	ette olleet veikeilleet
3rd plur.		veikeilivät	eivät veikeilleet	3rd plur.	olivat veikeilleet	eivät olleet veikeilleet
passive		veikeiltiin	ei veikeilty	passive	oli veikeilty	ei ollut veikeilty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		veikeilisin	en veikeilisi	1st sing.	olisin veikeillyt	en olisi veikeillyt
2nd sing.		veikeilisit	et veikeilisi	2nd sing.	olisit veikeillyt	et olisi veikeillyt
3rd sing.		veikeilisi	ei veikeilisi	3rd sing.	olisi veikeillyt	ei olisi veikeillyt
1st plur.		veikeilisimme	emme veikeilisi	1st plur.	olisimme veikeilleet	emme olisi veikeilleet
2nd plur.		veikeilisitte	ette veikeilisi	2nd plur.	olisitte veikeilleet	ette olisi veikeilleet
3rd plur.		veikeilisivät	eivät veikeilisi	3rd plur.	olisivat veikeilleet	eivät olisi veikeilleet
passive		veikeiltäisiin	ei veikeiltäisi	passive	olisi veikeilty	ei olisi veikeilty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		veikeile	älä veikeile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		veikeilköön	älköön veikeilkö	3rd sing.	olkoon veikeillyt	älköön olko veikeillyt
1st plur.		veikeilkäämme	älkäämme veikeilkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		veikeilkää	älkää veikeilkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		veikeilkööt	älkööt veikeilkö	3rd plur.	olkoot veikeilleet	älkööt olko veikeilleet
passive		veikeiltäköön	älköön veikeiltäkö	passive	olkoon veikeilty	älköön olko veikeilty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		veikeillen	en veikeille	1st sing.	lienen veikeillyt	en liene veikeillyt
2nd sing.		veikeillet	et veikeille	2nd sing.	lienet veikeillyt	et liene veikeillyt
3rd sing.		veikeillee	ei veikeille	3rd sing.	lienee veikeillyt	ei liene veikeillyt
1st plur.		veikeillemme	emme veikeille	1st plur.	lienemme veikeilleet	emme liene veikeilleet
2nd plur.		veikeillette	ette veikeille	2nd plur.	lienette veikeilleet	ette liene veikeilleet
3rd plur.		veikeillevät	eivät veikeille	3rd plur.	lienevät veikeilleet	eivät liene veikeilleet
passive		veikeiltäneen	ei veikeiltäne	passive	lienee veikeilty	ei liene veikeilty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		veikeillä		present	veikeilevä	veikeiltävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st veikeilläkseni veikeilläksemme 2nd veikeilläksesi veikeilläksenne 3rd veikeilläkseen veikeilläksensä		past	veikeillyt	veikeilty
2nd	inessive2	veikeillessä	veikeiltäessä	agent4	veikeilemä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st veikeillessäni veikeillessämme 2nd veikeillessäsi veikeillessänne 3rd veikeillessään veikeillessänsä		negative	veikeilemätön
	instructive	veikeillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	veikeilemässä	—
	elative	veikeilemästä	—
	illative	veikeilemään	—
	adessive	veikeilemällä	—
	abessive	veikeilemättä	—
	instructive	veikeilemän	veikeiltämän
4th3	verbal noun	veikeileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st veikeilemäisilläni veikeilemäisillämme 2nd veikeilemäisilläsi veikeilemäisillänne 3rd veikeilemäisillään veikeilemäisillänsä

Further reading

• “veikeillä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋei̯kei̯lːæ/, [ˈʋe̞i̯k̟e̞i̯lːæ]
• Rhymes: -eikeilːæ
• Syllabification^(key): vei‧keil‧lä

Adjective

veikeillä

1. adessive plural of veikeä

Anagrams

• ilkeilevä