verikoe

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

veri +‎ koe

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈʋe̞riˌko̞.e̞]
  • Rhymes: -oe
  • Hyphenation: ve‧ri‧ko‧e

Noun[edit]

verikoe

  1. blood test

Declension[edit]

Inflection of verikoe (Kotus type 48/hame, k- gradation)
nominative verikoe verikokeet
genitive verikokeen verikokeiden
verikokeitten
partitive verikoetta verikokeita
illative verikokeeseen verikokeisiin
verikokeihin
singular plural
nominative verikoe verikokeet
accusative nom. verikoe verikokeet
gen. verikokeen
genitive verikokeen verikokeiden
verikokeitten
partitive verikoetta verikokeita
inessive verikokeessa verikokeissa
elative verikokeesta verikokeista
illative verikokeeseen verikokeisiin
verikokeihin
adessive verikokeella verikokeilla
ablative verikokeelta verikokeilta
allative verikokeelle verikokeille
essive verikokeena verikokeina
translative verikokeeksi verikokeiksi
instructive verikokein
abessive verikokeetta verikokeitta
comitative verikokeineen