viisastelija

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

viisastella +‎ -ja

Noun[edit]

viisastelija

  1. smartass, wiseguy
  2. pedant (one overly concerned with formal wisdom)

Declension[edit]

Inflection of viisastelija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative viisastelija viisastelijat
genitive viisastelijan viisastelijoiden
viisastelijoitten
partitive viisastelijaa viisastelijoita
illative viisastelijaan viisastelijoihin
singular plural
nominative viisastelija viisastelijat
accusative nom. viisastelija viisastelijat
gen. viisastelijan
genitive viisastelijan viisastelijoiden
viisastelijoitten
viisastelijainrare
partitive viisastelijaa viisastelijoita
inessive viisastelijassa viisastelijoissa
elative viisastelijasta viisastelijoista
illative viisastelijaan viisastelijoihin
adessive viisastelijalla viisastelijoilla
ablative viisastelijalta viisastelijoilta
allative viisastelijalle viisastelijoille
essive viisastelijana viisastelijoina
translative viisastelijaksi viisastelijoiksi
instructive viisastelijoin
abessive viisastelijatta viisastelijoitta
comitative viisastelijoineen
Possessive forms of viisastelija (type kulkija)
possessor singular plural
1st person viisastelijani viisastelijamme
2nd person viisastelijasi viisastelijanne
3rd person viisastelijansa