villiminkki

Finnish

Etymology

villi +‎ minkki

Noun

villiminkki

1. wild mink (mink that lives in the wild as opposed to one that is kept in a fur farm)

Declension

Inflection of villiminkki (Kotus type 5/risti, kk-k gradation)
nominative		villiminkki	villiminkit
genitive		villiminkin	villiminkkien
partitive		villiminkkiä	villiminkkejä
illative		villiminkkiin	villiminkkeihin
		singular	plural
nominative		villiminkki	villiminkit
accusative	nom.	villiminkki	villiminkit
	gen.	villiminkin
genitive		villiminkin	villiminkkien
partitive		villiminkkiä	villiminkkejä
inessive		villiminkissä	villiminkeissä
elative		villiminkistä	villiminkeistä
illative		villiminkkiin	villiminkkeihin
adessive		villiminkillä	villiminkeillä
ablative		villiminkiltä	villiminkeiltä
allative		villiminkille	villiminkeille
essive		villiminkkinä	villiminkkeinä
translative		villiminkiksi	villiminkeiksi
instructive		—	villiminkein
abessive		villiminkittä	villiminkeittä
comitative		—	villiminkkeineen

Possessive forms of villiminkki (type risti)
possessor	singular	plural
1st person	villiminkkini	villiminkkimme
2nd person	villiminkkisi	villiminkkinne
3rd person	villiminkkinsä