vilpitön

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

vilppi +‎ -tön

Adjective[edit]

vilpitön ‎(comparative vilpittömämpi, superlative vilpittömin)

  1. sincere, bona fide (done in good faith)

Declension[edit]

Inflection of vilpitön (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative vilpitön vilpittömät
genitive vilpittömän vilpittömien
partitive vilpitöntä vilpittömiä
illative vilpittömään vilpittömiin
singular plural
nominative vilpitön vilpittömät
accusative nom. vilpitön vilpittömät
gen. vilpittömän
genitive vilpittömän vilpittömien
vilpitöntenrare
partitive vilpitöntä vilpittömiä
inessive vilpittömässä vilpittömissä
elative vilpittömästä vilpittömistä
illative vilpittömään vilpittömiin
adessive vilpittömällä vilpittömillä
ablative vilpittömältä vilpittömiltä
allative vilpittömälle vilpittömille
essive vilpittömänä vilpittöminä
translative vilpittömäksi vilpittömiksi
instructive vilpittömin
abessive vilpittömättä vilpittömittä
comitative vilpittömine

Synonyms[edit]