virikkeetön

Finnish

Etymology

virike +‎ -tön

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋirikːeːtøn/, [ˈʋirikˌk̟e̞ːt̪ø̞n]
• Rhymes: -eːtøn
• Syllabification^(key): vi‧rik‧kee‧tön

Adjective

virikkeetön (comparative virikkeettömämpi, superlative virikkeettömin)

1. unstimulating, without any stimulation, without anything that stimulates

Declension

Inflection of virikkeetön (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		virikkeetön	virikkeettömät
genitive		virikkeettömän	virikkeettömien
partitive		virikkeetöntä	virikkeettömiä
illative		virikkeettömään	virikkeettömiin
		singular	plural
nominative		virikkeetön	virikkeettömät
accusative	nom.	virikkeetön	virikkeettömät
	gen.	virikkeettömän
genitive		virikkeettömän	virikkeettömien virikkeetönten rare
partitive		virikkeetöntä	virikkeettömiä
inessive		virikkeettömässä	virikkeettömissä
elative		virikkeettömästä	virikkeettömistä
illative		virikkeettömään	virikkeettömiin
adessive		virikkeettömällä	virikkeettömillä
ablative		virikkeettömältä	virikkeettömiltä
allative		virikkeettömälle	virikkeettömille
essive		virikkeettömänä	virikkeettöminä
translative		virikkeettömäksi	virikkeettömiksi
abessive		virikkeettömättä	virikkeettömittä
instructive		—	virikkeettömin
comitative		—	virikkeettömine

Possessive forms of virikkeetön (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative virikkeettömäni virikkeettömäni accusative nom. virikkeettömäni virikkeettömäni gen. virikkeettömäni genitive virikkeettömäni virikkeettömieni virikkeetönteni rare partitive virikkeetöntäni virikkeettömiäni inessive virikkeettömässäni virikkeettömissäni elative virikkeettömästäni virikkeettömistäni illative virikkeettömääni virikkeettömiini adessive virikkeettömälläni virikkeettömilläni ablative virikkeettömältäni virikkeettömiltäni allative virikkeettömälleni virikkeettömilleni essive virikkeettömänäni virikkeettöminäni translative virikkeettömäkseni virikkeettömikseni abessive virikkeettömättäni virikkeettömittäni instructive — — comitative — virikkeettömineni second-person singular possessor singular plural nominative virikkeettömäsi virikkeettömäsi accusative nom. virikkeettömäsi virikkeettömäsi gen. virikkeettömäsi genitive virikkeettömäsi virikkeettömiesi virikkeetöntesi rare partitive virikkeetöntäsi virikkeettömiäsi inessive virikkeettömässäsi virikkeettömissäsi elative virikkeettömästäsi virikkeettömistäsi illative virikkeettömääsi virikkeettömiisi adessive virikkeettömälläsi virikkeettömilläsi ablative virikkeettömältäsi virikkeettömiltäsi allative virikkeettömällesi virikkeettömillesi essive virikkeettömänäsi virikkeettöminäsi translative virikkeettömäksesi virikkeettömiksesi abessive virikkeettömättäsi virikkeettömittäsi instructive — — comitative — virikkeettöminesi first-person plural possessor singular plural nominative virikkeettömämme virikkeettömämme accusative nom. virikkeettömämme virikkeettömämme gen. virikkeettömämme genitive virikkeettömämme virikkeettömiemme virikkeetöntemme rare partitive virikkeetöntämme virikkeettömiämme inessive virikkeettömässämme virikkeettömissämme elative virikkeettömästämme virikkeettömistämme illative virikkeettömäämme virikkeettömiimme adessive virikkeettömällämme virikkeettömillämme ablative virikkeettömältämme virikkeettömiltämme allative virikkeettömällemme virikkeettömillemme essive virikkeettömänämme virikkeettöminämme translative virikkeettömäksemme virikkeettömiksemme abessive virikkeettömättämme virikkeettömittämme instructive — — comitative — virikkeettöminemme second-person plural possessor singular plural nominative virikkeettömänne virikkeettömänne accusative nom. virikkeettömänne virikkeettömänne gen. virikkeettömänne genitive virikkeettömänne virikkeettömienne virikkeetöntenne rare partitive virikkeetöntänne virikkeettömiänne inessive virikkeettömässänne virikkeettömissänne elative virikkeettömästänne virikkeettömistänne illative virikkeettömäänne virikkeettömiinne adessive virikkeettömällänne virikkeettömillänne ablative virikkeettömältänne virikkeettömiltänne allative virikkeettömällenne virikkeettömillenne essive virikkeettömänänne virikkeettöminänne translative virikkeettömäksenne virikkeettömiksenne abessive virikkeettömättänne virikkeettömittänne instructive — — comitative — virikkeettöminenne third-person possessor singular plural nominative virikkeettömänsä virikkeettömänsä accusative nom. virikkeettömänsä virikkeettömänsä gen. virikkeettömänsä genitive virikkeettömänsä virikkeettömiensä virikkeetöntensä rare partitive virikkeetöntään virikkeetöntänsä virikkeettömiään virikkeettömiänsä inessive virikkeettömässään virikkeettömässänsä virikkeettömissään virikkeettömissänsä elative virikkeettömästään virikkeettömästänsä virikkeettömistään virikkeettömistänsä illative virikkeettömäänsä virikkeettömiinsä adessive virikkeettömällään virikkeettömällänsä virikkeettömillään virikkeettömillänsä ablative virikkeettömältään virikkeettömältänsä virikkeettömiltään virikkeettömiltänsä allative virikkeettömälleen virikkeettömällensä virikkeettömilleen virikkeettömillensä essive virikkeettömänään virikkeettömänänsä virikkeettöminään virikkeettöminänsä translative virikkeettömäkseen virikkeettömäksensä virikkeettömikseen virikkeettömiksensä abessive virikkeettömättään virikkeettömättänsä virikkeettömittään virikkeettömittänsä instructive — — comitative — virikkeettömineen virikkeettöminensä

Derived terms

• virikkeettömästi
• virikkeettömyys

Further reading

• “virikkeetön”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04