virike

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

virike

  1. stimulus
  2. incentive

Declension[edit]

Inflection of virike (Kotus type 48/hame, kk-k gradation)
nominative virike virikkeet
genitive virikkeen virikkeiden
virikkeitten
partitive virikettä virikkeitä
illative virikkeeseen virikkeisiin
virikkeihin
singular plural
nominative virike virikkeet
accusative nom. virike virikkeet
gen. virikkeen
genitive virikkeen virikkeiden
virikkeitten
partitive virikettä virikkeitä
inessive virikkeessä virikkeissä
elative virikkeestä virikkeistä
illative virikkeeseen virikkeisiin
virikkeihin
adessive virikkeellä virikkeillä
ablative virikkeeltä virikkeiltä
allative virikkeelle virikkeille
essive virikkeenä virikkeinä
translative virikkeeksi virikkeiksi
instructive virikkein
abessive virikkeettä virikkeittä
comitative virikkeineen

Anagrams[edit]