voiton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology 1[edit]

Noun[edit]

voiton

  1. Genitive singular form of voitto.

Etymology 2[edit]

voi ‎(butter) +‎ -ton ‎(-less)

Adjective[edit]

voiton ‎(comparative voittomampi, superlative voittomin)

  1. butterless (without butter)
Declension[edit]
Inflection of voiton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative voiton voittomat
genitive voittoman voittomien
partitive voitonta voittomia
illative voittomaan voittomiin
singular plural
nominative voiton voittomat
accusative nom. voiton voittomat
gen. voittoman
genitive voittoman voittomien
voitontenrare
partitive voitonta voittomia
inessive voittomassa voittomissa
elative voittomasta voittomista
illative voittomaan voittomiin
adessive voittomalla voittomilla
ablative voittomalta voittomilta
allative voittomalle voittomille
essive voittomana voittomina
translative voittomaksi voittomiksi
instructive voittomin
abessive voittomatta voittomitta
comitative voittomine

Anagrams[edit]