voiton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈʋoi̯ton/, [ˈʋo̞i̯t̪o̞n]
  • Rhymes: -oiton
  • Syllabification(key): voi‧ton

Etymology 1[edit]

Noun[edit]

voiton

  1. Genitive singular form of voitto.

Etymology 2[edit]

voi (butter) +‎ -ton (-less)

Adjective[edit]

voiton (comparative voittomampi, superlative voittomin)

  1. butterless (without butter)
Declension[edit]
Inflection of voiton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative voiton voittomat
genitive voittoman voittomien
partitive voitonta voittomia
illative voittomaan voittomiin
singular plural
nominative voiton voittomat
accusative nom. voiton voittomat
gen. voittoman
genitive voittoman voittomien
voitontenrare
partitive voitonta voittomia
inessive voittomassa voittomissa
elative voittomasta voittomista
illative voittomaan voittomiin
adessive voittomalla voittomilla
ablative voittomalta voittomilta
allative voittomalle voittomille
essive voittomana voittomina
translative voittomaksi voittomiksi
instructive voittomin
abessive voittomatta voittomitta
comitative voittomine
Possessive forms of voiton (type onneton)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person voittomani voittomamme
2nd person voittomasi voittomanne
3rd person voittomansa

Anagrams[edit]