vokatiivi

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

vokatiivi

  1. (grammar) vocative

Declension[edit]

Inflection of vokatiivi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative vokatiivi vokatiivit
genitive vokatiivin vokatiivien
partitive vokatiivia vokatiiveja
illative vokatiiviin vokatiiveihin
singular plural
nominative vokatiivi vokatiivit
accusative nom.? vokatiivi vokatiivit
gen. vokatiivin
genitive vokatiivin vokatiivien
partitive vokatiivia vokatiiveja
inessive vokatiivissa vokatiiveissa
elative vokatiivista vokatiiveista
illative vokatiiviin vokatiiveihin
adessive vokatiivilla vokatiiveilla
ablative vokatiivilta vokatiiveilta
allative vokatiiville vokatiiveille
essive vokatiivina vokatiiveina
translative vokatiiviksi vokatiiveiksi
instructive vokatiivein
abessive vokatiivitta vokatiiveitta
comitative vokatiiveineen