vuorottaminen

Finnish

Etymology

vuorottaa +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋuo̯rotːɑminen/, [ˈʋuo̞̯ro̞t̪ˌt̪ɑ̝mine̞n]
• Rhymes: -ɑminen
• Syllabification^(key): vuo‧rot‧ta‧mi‧nen

Noun

vuorottaminen

1. verbal noun of vuorottaa
   1. scheduling
   2. substituting (for), acting as a substitute

Declension

Inflection of vuorottaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		vuorottaminen	vuorottamiset
genitive		vuorottamisen	vuorottamisten vuorottamisien
partitive		vuorottamista	vuorottamisia
illative		vuorottamiseen	vuorottamisiin
		singular	plural
nominative		vuorottaminen	vuorottamiset
accusative	nom.	vuorottaminen	vuorottamiset
	gen.	vuorottamisen
genitive		vuorottamisen	vuorottamisten vuorottamisien
partitive		vuorottamista	vuorottamisia
inessive		vuorottamisessa	vuorottamisissa
elative		vuorottamisesta	vuorottamisista
illative		vuorottamiseen	vuorottamisiin
adessive		vuorottamisella	vuorottamisilla
ablative		vuorottamiselta	vuorottamisilta
allative		vuorottamiselle	vuorottamisille
essive		vuorottamisena	vuorottamisina
translative		vuorottamiseksi	vuorottamisiksi
abessive		vuorottamisetta	vuorottamisitta
instructive		—	vuorottamisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of vuorottaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative vuorottamiseni vuorottamiseni accusative nom. vuorottamiseni vuorottamiseni gen. vuorottamiseni genitive vuorottamiseni vuorottamisteni vuorottamisieni partitive vuorottamistani vuorottamisiani inessive vuorottamisessani vuorottamisissani elative vuorottamisestani vuorottamisistani illative vuorottamiseeni vuorottamisiini adessive vuorottamisellani vuorottamisillani ablative vuorottamiseltani vuorottamisiltani allative vuorottamiselleni vuorottamisilleni essive vuorottamisenani vuorottamisinani translative vuorottamisekseni vuorottamisikseni abessive vuorottamisettani vuorottamisittani instructive — — comitative — vuorottamisineni second-person singular possessor singular plural nominative vuorottamisesi vuorottamisesi accusative nom. vuorottamisesi vuorottamisesi gen. vuorottamisesi genitive vuorottamisesi vuorottamistesi vuorottamisiesi partitive vuorottamistasi vuorottamisiasi inessive vuorottamisessasi vuorottamisissasi elative vuorottamisestasi vuorottamisistasi illative vuorottamiseesi vuorottamisiisi adessive vuorottamisellasi vuorottamisillasi ablative vuorottamiseltasi vuorottamisiltasi allative vuorottamisellesi vuorottamisillesi essive vuorottamisenasi vuorottamisinasi translative vuorottamiseksesi vuorottamisiksesi abessive vuorottamisettasi vuorottamisittasi instructive — — comitative — vuorottamisinesi first-person plural possessor singular plural nominative vuorottamisemme vuorottamisemme accusative nom. vuorottamisemme vuorottamisemme gen. vuorottamisemme genitive vuorottamisemme vuorottamistemme vuorottamisiemme partitive vuorottamistamme vuorottamisiamme inessive vuorottamisessamme vuorottamisissamme elative vuorottamisestamme vuorottamisistamme illative vuorottamiseemme vuorottamisiimme adessive vuorottamisellamme vuorottamisillamme ablative vuorottamiseltamme vuorottamisiltamme allative vuorottamisellemme vuorottamisillemme essive vuorottamisenamme vuorottamisinamme translative vuorottamiseksemme vuorottamisiksemme abessive vuorottamisettamme vuorottamisittamme instructive — — comitative — vuorottamisinemme second-person plural possessor singular plural nominative vuorottamisenne vuorottamisenne accusative nom. vuorottamisenne vuorottamisenne gen. vuorottamisenne genitive vuorottamisenne vuorottamistenne vuorottamisienne partitive vuorottamistanne vuorottamisianne inessive vuorottamisessanne vuorottamisissanne elative vuorottamisestanne vuorottamisistanne illative vuorottamiseenne vuorottamisiinne adessive vuorottamisellanne vuorottamisillanne ablative vuorottamiseltanne vuorottamisiltanne allative vuorottamisellenne vuorottamisillenne essive vuorottamisenanne vuorottamisinanne translative vuorottamiseksenne vuorottamisiksenne abessive vuorottamisettanne vuorottamisittanne instructive — — comitative — vuorottamisinenne third-person possessor singular plural nominative vuorottamisensa vuorottamisensa accusative nom. vuorottamisensa vuorottamisensa gen. vuorottamisensa genitive vuorottamisensa vuorottamistensa vuorottamisiensa partitive vuorottamistaan vuorottamistansa vuorottamisiaan vuorottamisiansa inessive vuorottamisessaan vuorottamisessansa vuorottamisissaan vuorottamisissansa elative vuorottamisestaan vuorottamisestansa vuorottamisistaan vuorottamisistansa illative vuorottamiseensa vuorottamisiinsa adessive vuorottamisellaan vuorottamisellansa vuorottamisillaan vuorottamisillansa ablative vuorottamiseltaan vuorottamiseltansa vuorottamisiltaan vuorottamisiltansa allative vuorottamiselleen vuorottamisellensa vuorottamisilleen vuorottamisillensa essive vuorottamisenaan vuorottamisenansa vuorottamisinaan vuorottamisinansa translative vuorottamisekseen vuorottamiseksensa vuorottamisikseen vuorottamisiksensa abessive vuorottamisettaan vuorottamisettansa vuorottamisittaan vuorottamisittansa instructive — — comitative — vuorottamisineen vuorottamisinensa