vuorottaa

Finnish

Etymology

vuoro +‎ -ttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋuo̯rotːɑːˣ/, [ˈʋuo̞̯ro̞t̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -uorotːɑː
• Syllabification^(key): vuo‧rot‧taa

Verb

vuorottaa

1. (transitive) to schedule
2. (transitive) to act as a substitute, stand in (for someone)

Conjugation

Inflection of vuorottaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vuorotan	en vuorota	1st sing.	olen vuorottanut	en ole vuorottanut
2nd sing.		vuorotat	et vuorota	2nd sing.	olet vuorottanut	et ole vuorottanut
3rd sing.		vuorottaa	ei vuorota	3rd sing.	on vuorottanut	ei ole vuorottanut
1st plur.		vuorotamme	emme vuorota	1st plur.	olemme vuorottaneet	emme ole vuorottaneet
2nd plur.		vuorotatte	ette vuorota	2nd plur.	olette vuorottaneet	ette ole vuorottaneet
3rd plur.		vuorottavat	eivät vuorota	3rd plur.	ovat vuorottaneet	eivät ole vuorottaneet
passive		vuorotetaan	ei vuoroteta	passive	on vuorotettu	ei ole vuorotettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vuorotin	en vuorottanut	1st sing.	olin vuorottanut	en ollut vuorottanut
2nd sing.		vuorotit	et vuorottanut	2nd sing.	olit vuorottanut	et ollut vuorottanut
3rd sing.		vuorotti	ei vuorottanut	3rd sing.	oli vuorottanut	ei ollut vuorottanut
1st plur.		vuorotimme	emme vuorottaneet	1st plur.	olimme vuorottaneet	emme olleet vuorottaneet
2nd plur.		vuorotitte	ette vuorottaneet	2nd plur.	olitte vuorottaneet	ette olleet vuorottaneet
3rd plur.		vuorottivat	eivät vuorottaneet	3rd plur.	olivat vuorottaneet	eivät olleet vuorottaneet
passive		vuorotettiin	ei vuorotettu	passive	oli vuorotettu	ei ollut vuorotettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vuorottaisin	en vuorottaisi	1st sing.	olisin vuorottanut	en olisi vuorottanut
2nd sing.		vuorottaisit	et vuorottaisi	2nd sing.	olisit vuorottanut	et olisi vuorottanut
3rd sing.		vuorottaisi	ei vuorottaisi	3rd sing.	olisi vuorottanut	ei olisi vuorottanut
1st plur.		vuorottaisimme	emme vuorottaisi	1st plur.	olisimme vuorottaneet	emme olisi vuorottaneet
2nd plur.		vuorottaisitte	ette vuorottaisi	2nd plur.	olisitte vuorottaneet	ette olisi vuorottaneet
3rd plur.		vuorottaisivat	eivät vuorottaisi	3rd plur.	olisivat vuorottaneet	eivät olisi vuorottaneet
passive		vuorotettaisiin	ei vuorotettaisi	passive	olisi vuorotettu	ei olisi vuorotettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vuorota	älä vuorota	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vuorottakoon	älköön vuorottako	3rd sing.	olkoon vuorottanut	älköön olko vuorottanut
1st plur.		vuorottakaamme	älkäämme vuorottako	1st plur.	—	—
2nd plur.		vuorottakaa	älkää vuorottako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vuorottakoot	älkööt vuorottako	3rd plur.	olkoot vuorottaneet	älkööt olko vuorottaneet
passive		vuorotettakoon	älköön vuorotettako	passive	olkoon vuorotettu	älköön olko vuorotettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vuorottanen	en vuorottane	1st sing.	lienen vuorottanut	en liene vuorottanut
2nd sing.		vuorottanet	et vuorottane	2nd sing.	lienet vuorottanut	et liene vuorottanut
3rd sing.		vuorottanee	ei vuorottane	3rd sing.	lienee vuorottanut	ei liene vuorottanut
1st plur.		vuorottanemme	emme vuorottane	1st plur.	lienemme vuorottaneet	emme liene vuorottaneet
2nd plur.		vuorottanette	ette vuorottane	2nd plur.	lienette vuorottaneet	ette liene vuorottaneet
3rd plur.		vuorottanevat	eivät vuorottane	3rd plur.	lienevät vuorottaneet	eivät liene vuorottaneet
passive		vuorotettaneen	ei vuorotettane	passive	lienee vuorotettu	ei liene vuorotettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vuorottaa		present	vuorottava	vuorotettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vuorottaakseni vuorottaaksemme 2nd vuorottaaksesi vuorottaaksenne 3rd vuorottaakseen vuorottaaksensa		past	vuorottanut	vuorotettu
2nd	inessive2	vuorottaessa	vuorotettaessa	agent3	vuorottama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vuorottaessani vuorottaessamme 2nd vuorottaessasi vuorottaessanne 3rd vuorottaessaan vuorottaessansa		negative	vuorottamaton
	instructive	vuorottaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form vuorottaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	vuorottamassa	—
	elative	vuorottamasta	—
	illative	vuorottamaan	—
	adessive	vuorottamalla	—
	abessive	vuorottamatta	—
	instructive	vuorottaman	vuorotettaman
4th4	verbal noun	vuorottaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vuorottamaisillani vuorottamaisillamme 2nd vuorottamaisillasi vuorottamaisillanne 3rd vuorottamaisillaan vuorottamaisillansa

Derived terms

• vuorottaja
• vuorottaminen
• vuorotus

 

Further reading

• “vuorottaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04