vyöhyke

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: vyö‧hy‧ke

Noun[edit]

vyöhyke

  1. zone

Declension[edit]

Inflection of vyöhyke (Kotus type 48/hame, kk-k gradation)
nominative vyöhyke vyöhykkeet
genitive vyöhykkeen vyöhykkeiden
vyöhykkeitten
partitive vyöhykettä vyöhykkeitä
illative vyöhykkeeseen vyöhykkeisiin
vyöhykkeihin
singular plural
nominative vyöhyke vyöhykkeet
accusative nom. vyöhyke vyöhykkeet
gen. vyöhykkeen
genitive vyöhykkeen vyöhykkeiden
vyöhykkeitten
partitive vyöhykettä vyöhykkeitä
inessive vyöhykkeessä vyöhykkeissä
elative vyöhykkeestä vyöhykkeistä
illative vyöhykkeeseen vyöhykkeisiin
vyöhykkeihin
adessive vyöhykkeellä vyöhykkeillä
ablative vyöhykkeeltä vyöhykkeiltä
allative vyöhykkeelle vyöhykkeille
essive vyöhykkeenä vyöhykkeinä
translative vyöhykkeeksi vyöhykkeiksi
instructive vyöhykkein
abessive vyöhykkeettä vyöhykkeittä
comitative vyöhykkeineen

Related terms[edit]