vyöhyke

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

vyöhyt +‎ -ke

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈʋyø̯hykeˣ/, [ˈʋyø̞̯ɦyke̞(ʔ)]
  • Rhymes: -yøhyke
  • Syllabification: vyö‧hy‧ke

Noun[edit]

vyöhyke

  1. zone

Declension[edit]

Inflection of vyöhyke (Kotus type 48/hame, kk-k gradation)
nominative vyöhyke vyöhykkeet
genitive vyöhykkeen vyöhykkeiden
vyöhykkeitten
partitive vyöhykettä vyöhykkeitä
illative vyöhykkeeseen vyöhykkeisiin
vyöhykkeihin
singular plural
nominative vyöhyke vyöhykkeet
accusative nom. vyöhyke vyöhykkeet
gen. vyöhykkeen
genitive vyöhykkeen vyöhykkeiden
vyöhykkeitten
partitive vyöhykettä vyöhykkeitä
inessive vyöhykkeessä vyöhykkeissä
elative vyöhykkeestä vyöhykkeistä
illative vyöhykkeeseen vyöhykkeisiin
vyöhykkeihin
adessive vyöhykkeellä vyöhykkeillä
ablative vyöhykkeeltä vyöhykkeiltä
allative vyöhykkeelle vyöhykkeille
essive vyöhykkeenä vyöhykkeinä
translative vyöhykkeeksi vyöhykkeiksi
instructive vyöhykkein
abessive vyöhykkeettä vyöhykkeittä
comitative vyöhykkeineen
Possessive forms of vyöhyke (type hame)
possessor singular plural
1st person vyöhykkeeni vyöhykkeemme
2nd person vyöhykkeesi vyöhykkeenne
3rd person vyöhykkeensä