västö

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Ingrian

[edit]
Västö.

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *västoi, from Proto-Finnic *västä-.

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

västö

  1. white wagtail

Declension

[edit]
Declension of västö (type 4/koivu, st-ss gradation)
singular plural
nominative västö vässöt
genitive vässön västöin, västölöin
partitive västöä västöjä, västölöjä
illative västöö västöi, västölöihe
inessive vässöös vässöis, västölöis
elative vässöst vässöist, västölöist
allative vässölle vässöille, västölöille
adessive vässööl vässöil, västölöil
ablative vässölt vässöilt, västölöilt
translative vässöks vässöiks, västölöiks
essive västönnä, västöön västöinnä, västölöinnä, västöin, västölöin
exessive1) västönt västöint, västölöint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

[edit]

Derived terms

[edit]

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 686