yksiköllinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

yksiköllinen ‎(comparative yksiköllisempi, superlative yksiköllisin)

  1. singular

Declension[edit]

Inflection of yksiköllinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yksiköllinen yksikölliset
genitive yksiköllisen yksiköllisten
yksiköllisien
partitive yksiköllistä yksiköllisiä
illative yksikölliseen yksiköllisiin
singular plural
nominative yksiköllinen yksikölliset
accusative nom. yksiköllinen yksikölliset
gen. yksiköllisen
genitive yksiköllisen yksiköllisten
yksiköllisien
partitive yksiköllistä yksiköllisiä
inessive yksiköllisessä yksiköllisissä
elative yksiköllisestä yksiköllisistä
illative yksikölliseen yksiköllisiin
adessive yksiköllisellä yksiköllisillä
ablative yksikölliseltä yksiköllisiltä
allative yksikölliselle yksiköllisille
essive yksiköllisenä yksiköllisinä
translative yksikölliseksi yksiköllisiksi
instructive yksiköllisin
abessive yksiköllisettä yksiköllisittä
comitative yksiköllisine