yksikkö
Definition from Wiktionary, the free dictionary
Finnish[edit]
Etymology[edit]
Pronunciation[edit]
- Hyphenation: yk‧sik‧kö
Noun[edit]
yksikkö
Declension[edit]
| singular | plural | |
|---|---|---|
| nominative | yksikkö | yksiköt |
| genitive | yksikön | yksikköjen yksiköiden yksiköitten |
| partitive | yksikköä | yksikköjä yksiköitä |
| accusative | yksikön | yksiköt |
| inessive | yksikössä | yksiköissä |
| elative | yksiköstä | yksiköistä |
| illative | yksikköön | yksikköihin yksiköihin |
| adessive | yksiköllä | yksiköillä |
| ablative | yksiköltä | yksiköiltä |
| allative | yksikölle | yksiköille |
| essive | yksikkönä | yksikköinä |
| translative | yksiköksi | yksiköiksi |
| instructive | — | yksiköin |
| abessive | yksiköttä | yksiköittä |
| comitative | — | yksikköineen |
Antonyms[edit]
- (singular): monikko
