yksikkö

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

yksi +‎ -ikkö. The grammatical sense first used by Finnish physician and philologist Elias Lönnrot.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈyksikːø/, [ˈyks̠ikːø̞]
  • Rhymes: -yksikːø
  • Syllabification: yk‧sik‧kö

Noun[edit]

yksikkö

  1. unit
  2. (grammar) singular
  3. (rowing, canoeing) single
    kajakkiyksikkö = single kayak

Declension[edit]

Inflection of yksikkö (Kotus type 4*A/laatikko, kk-k gradation)
nominative yksikkö yksiköt
genitive yksikön yksikköjen
yksiköiden
yksiköitten
partitive yksikköä yksikköjä
yksiköitä
illative yksikköön yksikköihin
yksiköihin
singular plural
nominative yksikkö yksiköt
accusative nom. yksikkö yksiköt
gen. yksikön
genitive yksikön yksikköjen
yksiköiden
yksiköitten
partitive yksikköä yksikköjä
yksiköitä
inessive yksikössä yksiköissä
elative yksiköstä yksiköistä
illative yksikköön yksikköihin
yksiköihin
adessive yksiköllä yksiköillä
ablative yksiköltä yksiköiltä
allative yksikölle yksiköille
essive yksikkönä yksikköinä
translative yksiköksi yksiköiksi
instructive yksiköin
abessive yksiköttä yksiköittä
comitative yksikköineen
Possessive forms of yksikkö (type laatikko)
possessor singular plural
1st person yksikköni yksikkömme
2nd person yksikkösi yksikkönne
3rd person yksikkönsä

Antonyms[edit]

Compounds[edit]


Ingrian[edit]

Etymology[edit]

From yks (one) +‎ -ikkö. Akin to Finnish yksikkö.

Pronunciation[edit]

Noun[edit]

yksikkö (genitive yksikön, partitive yksikköä)

  1. unit (of measure)
  2. (grammar) singular

Declension[edit]

Declension of yksikkö (type 4/koivu, kk-k gradation)
singular plural
nominative yksikkö yksiköt
genitive yksikön yksikköin, yksikkölöin
partitive yksikköä yksikköjä, yksikkölöjä
illative yksikköö yksikköihe, yksikkölöihe
inessive yksiköös yksikköis, yksikkölöis
elative yksiköst yksikköist, yksikkölöist
allative yksikölle yksikköille, yksikkölöille
adessive yksikööl yksikköil, yksikkölöil
ablative yksikölt yksikköilt, yksikkölöilt
translative yksiköks yksikköiks, yksikkölöiks
essive yksikkönnä, yksikköön yksikköinnä, yksikkölöinnä, yksikköin, yksikkölöin
exessive1) yksikkönt yksikköint, yksikkölöint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]

References[edit]

  • V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 37