yksikkö

Finnish

Etymology

yksi +‎ -ikkö. The grammatical sense first used by Finnish physician and philologist Elias Lönnrot.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈyksikːø/, [ˈyks̠ikːø̞]
• Rhymes: -yksikːø
• Syllabification: yk‧sik‧kö

Noun

yksikkö

1. unit
2. (grammar) singular
3. (rowing, canoeing) single

   kajakkiyksikkö = single kayak

Declension

Inflection of yksikkö (Kotus type 4*A/laatikko, kk-k gradation)
nominative		yksikkö	yksiköt
genitive		yksikön	yksikköjen yksiköiden yksiköitten
partitive		yksikköä	yksikköjä yksiköitä
illative		yksikköön	yksikköihin yksiköihin
		singular	plural
nominative		yksikkö	yksiköt
accusative	nom.	yksikkö	yksiköt
	gen.	yksikön
genitive		yksikön	yksikköjen yksiköiden yksiköitten
partitive		yksikköä	yksikköjä yksiköitä
inessive		yksikössä	yksiköissä
elative		yksiköstä	yksiköistä
illative		yksikköön	yksikköihin yksiköihin
adessive		yksiköllä	yksiköillä
ablative		yksiköltä	yksiköiltä
allative		yksikölle	yksiköille
essive		yksikkönä	yksikköinä
translative		yksiköksi	yksiköiksi
instructive		—	yksiköin
abessive		yksiköttä	yksiköittä
comitative		—	yksikköineen

Possessive forms of yksikkö (type laatikko)
possessor	singular	plural
1st person	yksikköni	yksikkömme
2nd person	yksikkösi	yksikkönne
3rd person	yksikkönsä

Antonyms

• (singular): monikko

Compounds

compounds

• aikayksikkö
• alayksikkö
• imaginaariyksikkö
• joukkoyksikkö
• kajakkiyksikkö
• kerrannaisyksikkö
• keskusyksikkö
• kiihtyvyysyksikkö
• kulmayksikkö
• kulutusyksikkö
• lukuyksikkö
• mittayksikkö
• painoyksikkö
• perusyksikkö
• perävirtausyksikkö
• pituusyksikkö
• prosenttiyksikkö
• rahayksikkö

• rehuyksikkö
• röntgenyksikkö
• sotatoimiyksikkö
• taisteluyksikkö
• talousyksikkö
• tehohoitoyksikkö
• tietopalveluyksikkö
• tieyksikkö
• tilavuusyksikkö
• toimintayksikkö
• tulosyksikkö
• työyksikkö
• tärkkelysyksikkö
• vaihtoyksikkö
• veloitusyksikkö
• veroyksikkö
• vetoyksikkö
• yksikköarvo

• yksikköhinta
• yksikkökustannus
• yksikköluku
• yksikkömaksu
• yksikkömuoto
• yksikkömäärä
• yksikkönapa
• yksikköpaino
• yksikköpalkka
• yksikkötulli
• yksikkötutanto
• yksikköupseeri
• yksikkövaraus
• yksikkövartalo
• yksikkövero
• yksikköympyrä

---

Ingrian

Etymology

From yks (“one”) +‎ -ikkö. Akin to Finnish yksikkö.

Pronunciation

• (Soikkola) IPA^(key): /ˈyksikːø/
• Hyphenation: yk‧sik‧kö

Noun

yksikkö (genitive yksikön, partitive yksikköä)

1. unit (of measure)
2. (grammar) singular

Declension

Declension of yksikkö (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	yksikkö	yksiköt
genitive	yksikön	yksikköin, yksikkölöin
partitive	yksikköä	yksikköjä, yksikkölöjä
illative	yksikköö	yksikköihe, yksikkölöihe
inessive	yksiköös	yksikköis, yksikkölöis
elative	yksiköst	yksikköist, yksikkölöist
allative	yksikölle	yksikköille, yksikkölöille
adessive	yksikööl	yksikköil, yksikkölöil
ablative	yksikölt	yksikköilt, yksikkölöilt
translative	yksiköks	yksikköiks, yksikkölöiks
essive	yksikkönnä, yksikköön	yksikköinnä, yksikkölöinnä, yksikköin, yksikkölöin
exessive1)	yksikkönt	yksikköint, yksikkölöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Antonyms

• (singular): monikko

Derived terms

• yksikköforma

 

References

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 37