yksinäisvokaali

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

yksinäisvokaali

  1. (phonetics) monophthong

Declension[edit]

Inflection of yksinäisvokaali (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative yksinäisvokaali yksinäisvokaalit
genitive yksinäisvokaalin yksinäisvokaalien
partitive yksinäisvokaalia yksinäisvokaaleja
illative yksinäisvokaaliin yksinäisvokaaleihin
singular plural
nominative yksinäisvokaali yksinäisvokaalit
accusative nom. yksinäisvokaali yksinäisvokaalit
gen. yksinäisvokaalin
genitive yksinäisvokaalin yksinäisvokaalien
partitive yksinäisvokaalia yksinäisvokaaleja
inessive yksinäisvokaalissa yksinäisvokaaleissa
elative yksinäisvokaalista yksinäisvokaaleista
illative yksinäisvokaaliin yksinäisvokaaleihin
adessive yksinäisvokaalilla yksinäisvokaaleilla
ablative yksinäisvokaalilta yksinäisvokaaleilta
allative yksinäisvokaalille yksinäisvokaaleille
essive yksinäisvokaalina yksinäisvokaaleina
translative yksinäisvokaaliksi yksinäisvokaaleiksi
instructive yksinäisvokaalein
abessive yksinäisvokaalitta yksinäisvokaaleitta
comitative yksinäisvokaaleineen

Derived terms[edit]

Synonyms[edit]