yksinäinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

yksinäinen  (comparative yksinäisempi, superlative yksinäisin)

  1. lonely
  2. solitaire

Declension[edit]

Inflection of yksinäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yksinäinen yksinäiset
genitive yksinäisen yksinäisten
yksinäisien
partitive yksinäistä yksinäisiä
illative yksinäiseen yksinäisiin
singular plural
nominative yksinäinen yksinäiset
accusative nom.? yksinäinen yksinäiset
gen. yksinäisen
genitive yksinäisen yksinäisten
yksinäisien
partitive yksinäistä yksinäisiä
inessive yksinäisessä yksinäisissä
elative yksinäisestä yksinäisistä
illative yksinäiseen yksinäisiin
adessive yksinäisellä yksinäisillä
ablative yksinäiseltä yksinäisiltä
allative yksinäiselleˣ yksinäisilleˣ
essive yksinäisenä yksinäisinä
translative yksinäiseksi yksinäisiksi
instructive yksinäisin
abessive yksinäisettä yksinäisittä
comitative yksinäisine

Derived terms[edit]

Related terms[edit]