yhtenäinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

yhte- +‎ -nainen

Adjective[edit]

yhtenäinen  (comparative yhtenäisempi, superlative yhtenäisin)

  1. uniform
  2. coherent
  3. homogeneous
  4. (mathematics, topology) connected

Declension[edit]

Inflection of yhtenäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
singular plural
nominative yhtenäinen yhtenäiset
accusative nom.? yhtenäinen yhtenäiset
gen. yhtenäisen
genitive yhtenäisen yhtenäisten
yhtenäisien
partitive yhtenäistä yhtenäisiä
inessive yhtenäisessä yhtenäisissä
elative yhtenäisestä yhtenäisistä
illative yhtenäiseen yhtenäisiin
adessive yhtenäisellä yhtenäisillä
ablative yhtenäiseltä yhtenäisiltä
allative yhtenäiselleˣ yhtenäisilleˣ
essive yhtenäisenä yhtenäisinä
translative yhtenäiseksi yhtenäisiksi
instructive yhtenäisin
abessive yhtenäisettä yhtenäisittä
comitative yhtenäisine