yksinäisyys

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

yksinäinen +‎ -yys

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈyksinæisyːs]
  • Hyphenation: yk‧si‧näi‧syys

Noun[edit]

yksinäisyys

  1. loneliness, solitude

Declension[edit]

Inflection of yksinäisyys (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative yksinäisyys yksinäisyydet
genitive yksinäisyyden yksinäisyyksien
partitive yksinäisyyttä yksinäisyyksiä
illative yksinäisyyteen yksinäisyyksiin
singular plural
nominative yksinäisyys yksinäisyydet
accusative nom. yksinäisyys yksinäisyydet
gen. yksinäisyyden
genitive yksinäisyyden yksinäisyyksien
partitive yksinäisyyttä yksinäisyyksiä
inessive yksinäisyydessä yksinäisyyksissä
elative yksinäisyydestä yksinäisyyksistä
illative yksinäisyyteen yksinäisyyksiin
adessive yksinäisyydellä yksinäisyyksillä
ablative yksinäisyydeltä yksinäisyyksiltä
allative yksinäisyydelle yksinäisyyksille
essive yksinäisyytenä yksinäisyyksinä
translative yksinäisyydeksi yksinäisyyksiksi
instructive yksinäisyyksin
abessive yksinäisyydettä yksinäisyyksittä
comitative yksinäisyyksineen