yksinvaltainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

yksinvalta ‎(autocracy) + -inen ‎(-ish, -ic)

Adjective[edit]

yksinvaltainen ‎(comparative yksinvaltaisempi, superlative yksinvaltaisin)

  1. autocratic

Declension[edit]

Inflection of yksinvaltainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yksinvaltainen yksinvaltaiset
genitive yksinvaltaisen yksinvaltaisten
yksinvaltaisien
partitive yksinvaltaista yksinvaltaisia
illative yksinvaltaiseen yksinvaltaisiin
singular plural
nominative yksinvaltainen yksinvaltaiset
accusative nom. yksinvaltainen yksinvaltaiset
gen. yksinvaltaisen
genitive yksinvaltaisen yksinvaltaisten
yksinvaltaisien
partitive yksinvaltaista yksinvaltaisia
inessive yksinvaltaisessa yksinvaltaisissa
elative yksinvaltaisesta yksinvaltaisista
illative yksinvaltaiseen yksinvaltaisiin
adessive yksinvaltaisella yksinvaltaisilla
ablative yksinvaltaiselta yksinvaltaisilta
allative yksinvaltaiselle yksinvaltaisille
essive yksinvaltaisena yksinvaltaisina
translative yksinvaltaiseksi yksinvaltaisiksi
instructive yksinvaltaisin
abessive yksinvaltaisetta yksinvaltaisitta
comitative yksinvaltaisine

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]