yksinvalta

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

yksin +‎ valta

Noun[edit]

yksinvalta

  1. autocracy

Declension[edit]

Inflection of yksinvalta (Kotus type 9/kala, lt-ll gradation)
nominative yksinvalta yksinvallat
genitive yksinvallan yksinvaltojen
partitive yksinvaltaa yksinvaltoja
illative yksinvaltaan yksinvaltoihin
singular plural
nominative yksinvalta yksinvallat
accusative nom. yksinvalta yksinvallat
gen. yksinvallan
genitive yksinvallan yksinvaltojen
yksinvaltainrare
partitive yksinvaltaa yksinvaltoja
inessive yksinvallassa yksinvalloissa
elative yksinvallasta yksinvalloista
illative yksinvaltaan yksinvaltoihin
adessive yksinvallalla yksinvalloilla
ablative yksinvallalta yksinvalloilta
allative yksinvallalle yksinvalloille
essive yksinvaltana yksinvaltoina
translative yksinvallaksi yksinvalloiksi
instructive yksinvalloin
abessive yksinvallatta yksinvalloitta
comitative yksinvaltoineen

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]