yleistettävä

Finnish

Etymology

yleistää +‎ -ttävä

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈylei̯stetːæʋæ/, [ˈyle̞i̯s̠ˌte̞t̪ːæʋæ]
• Rhymes: -etːæʋæ
• Syllabification^(key): y‧leis‧tet‧tä‧vä

Adjective

yleistettävä (comparative yleistettävämpi, superlative yleistettävin)

1. generalizable

Declension

Inflection of yleistettävä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		yleistettävä	yleistettävät
genitive		yleistettävän	yleistettävien
partitive		yleistettävää	yleistettäviä
illative		yleistettävään	yleistettäviin
		singular	plural
nominative		yleistettävä	yleistettävät
accusative	nom.	yleistettävä	yleistettävät
	gen.	yleistettävän
genitive		yleistettävän	yleistettävien yleistettäväinrare
partitive		yleistettävää	yleistettäviä
inessive		yleistettävässä	yleistettävissä
elative		yleistettävästä	yleistettävistä
illative		yleistettävään	yleistettäviin
adessive		yleistettävällä	yleistettävillä
ablative		yleistettävältä	yleistettäviltä
allative		yleistettävälle	yleistettäville
essive		yleistettävänä	yleistettävinä
translative		yleistettäväksi	yleistettäviksi
abessive		yleistettävättä	yleistettävittä
instructive		—	yleistettävin
comitative		—	yleistettävine

Possessive forms of yleistettävä (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative yleistettäväni yleistettäväni accusative nom. yleistettäväni yleistettäväni gen. yleistettäväni genitive yleistettäväni yleistettävieni yleistettäväinirare partitive yleistettävääni yleistettäviäni inessive yleistettävässäni yleistettävissäni elative yleistettävästäni yleistettävistäni illative yleistettävääni yleistettäviini adessive yleistettävälläni yleistettävilläni ablative yleistettävältäni yleistettäviltäni allative yleistettävälleni yleistettävilleni essive yleistettävänäni yleistettävinäni translative yleistettäväkseni yleistettävikseni abessive yleistettävättäni yleistettävittäni instructive — — comitative — yleistettävineni second-person singular possessor singular plural nominative yleistettäväsi yleistettäväsi accusative nom. yleistettäväsi yleistettäväsi gen. yleistettäväsi genitive yleistettäväsi yleistettäviesi yleistettäväisirare partitive yleistettävääsi yleistettäviäsi inessive yleistettävässäsi yleistettävissäsi elative yleistettävästäsi yleistettävistäsi illative yleistettävääsi yleistettäviisi adessive yleistettävälläsi yleistettävilläsi ablative yleistettävältäsi yleistettäviltäsi allative yleistettävällesi yleistettävillesi essive yleistettävänäsi yleistettävinäsi translative yleistettäväksesi yleistettäviksesi abessive yleistettävättäsi yleistettävittäsi instructive — — comitative — yleistettävinesi first-person plural possessor singular plural nominative yleistettävämme yleistettävämme accusative nom. yleistettävämme yleistettävämme gen. yleistettävämme genitive yleistettävämme yleistettäviemme yleistettäväimmerare partitive yleistettäväämme yleistettäviämme inessive yleistettävässämme yleistettävissämme elative yleistettävästämme yleistettävistämme illative yleistettäväämme yleistettäviimme adessive yleistettävällämme yleistettävillämme ablative yleistettävältämme yleistettäviltämme allative yleistettävällemme yleistettävillemme essive yleistettävänämme yleistettävinämme translative yleistettäväksemme yleistettäviksemme abessive yleistettävättämme yleistettävittämme instructive — — comitative — yleistettävinemme second-person plural possessor singular plural nominative yleistettävänne yleistettävänne accusative nom. yleistettävänne yleistettävänne gen. yleistettävänne genitive yleistettävänne yleistettävienne yleistettäväinnerare partitive yleistettäväänne yleistettäviänne inessive yleistettävässänne yleistettävissänne elative yleistettävästänne yleistettävistänne illative yleistettäväänne yleistettäviinne adessive yleistettävällänne yleistettävillänne ablative yleistettävältänne yleistettäviltänne allative yleistettävällenne yleistettävillenne essive yleistettävänänne yleistettävinänne translative yleistettäväksenne yleistettäviksenne abessive yleistettävättänne yleistettävittänne instructive — — comitative — yleistettävinenne third-person possessor singular plural nominative yleistettävänsä yleistettävänsä accusative nom. yleistettävänsä yleistettävänsä gen. yleistettävänsä genitive yleistettävänsä yleistettäviensä yleistettäväinsärare partitive yleistettäväänsä yleistettäviään yleistettäviänsä inessive yleistettävässään yleistettävässänsä yleistettävissään yleistettävissänsä elative yleistettävästään yleistettävästänsä yleistettävistään yleistettävistänsä illative yleistettäväänsä yleistettäviinsä adessive yleistettävällään yleistettävällänsä yleistettävillään yleistettävillänsä ablative yleistettävältään yleistettävältänsä yleistettäviltään yleistettäviltänsä allative yleistettävälleen yleistettävällensä yleistettävilleen yleistettävillensä essive yleistettävänään yleistettävänänsä yleistettävinään yleistettävinänsä translative yleistettäväkseen yleistettäväksensä yleistettävikseen yleistettäviksensä abessive yleistettävättään yleistettävättänsä yleistettävittään yleistettävittänsä instructive — — comitative — yleistettävineen yleistettävinensä

Derived terms

• yleistettävästi
• yleistettävyys

Participle

yleistettävä

1. present passive participle of yleistää